Jäätyneiden horrostavien mehiläispesien henkiin herättäminen

[qwerty]

Ensiksi varmistin erikseen, että saan kuningattaren eloon.

...ja hyvin onnistui: Kuvasin kaksi videota selvittämään toimenpidettä ja sen laajuutta:

Nyt vaan harmittaa niiden yhdyskuntien puolesta, jotka olen heittänyt tuhoon tuomittuna menemään ja joille olisi voinut yrittää samaa. Epäilin herätyksen lähtökohdan olevan se, että pesä ei ole saanut käydä hirveästi plussan puolella mehiläiset sisällään. Eikä liikaa miinuksen puolella. Mehiläiset eivät tyypillisesti talvella horrosta, vaan ovat normaalisti hereillä koko talvijakson ajan, lämmittäen toisiaan.  Mehiläisillä on mahdollisesti pistiäisten sukupuusta peritty ominaisuus horrokselle (kimalaiskuningatar, ampiaiskuningatar).

Saattaa olla, että jos pystyisi takaamaan yhdyskunnalle horroksen + tasaisen miedon pakkasen, selvisivät talvesta ilman lisäruokintaa + nosema ei pääsisi yllättämään pesää, mahdollisesti pakkasesta on haittaa myös varroapunkille. Kaukaa haettuna esimerkkinä Rovaniemen tienoon mehiläistenhoitajilla ei ole varroa-ongelmaa ollenkaan (varroa-vapaa alue). Se taas saattaa osaltaan johtua kylmästä ilmanialasta. Tämän selvitän henkiin herätetyistä pesistä lähettämällä Eviran labraan tutkittavaksi tautipitoisuudet:

Henkiin herättämisen metodi (kuumailmapuhaltimella):
http://www.youtube.com/watch?v=HEm0zPGqdBI

Lopputulos kolmen yön jälkeen:
http://www.youtube.com/watch?v=yoPWTHvymUo

...pitää huomata varata paljon ruokaa herätettävään pesään ennen herätystä. Herätyksen jälkeen tämä ei ole viileillä ilmoilla enää missään muussa kohtaa järkevästi mahdollista.


📐 Tiedekulma:
Mehiläisyhdyskunta on erinomainen esimerkki biologisesta lämmönsäätelystä eli homeotermiasta ryhmätasolla. Talvikimpussa (n. 10 000–20 000 yksilöä) mehiläiset tuottavat lämpöä supistamalla rintakehän lentolihaksia ilman siipien liikettä. Kimpun ydinlämpötila pysyy noin 20–35 °C:ssa, vaikka ulkolämpötila olisi −30 °C. Lämmöntuotto perustuu glykolyysin ja sitruunahappokierron kautta tapahtuvaan hunajan (sakkaroosin ja fruktoosin) hapettamiseen: C₆H₁₂O₆ + 6 O₂ → 6 CO₂ + 6 H₂O + ~2 800 kJ/mol. Kimpun ulkokuori toimii eristeenä: reuna-alueen mehiläiset tiivistävät sijoittumistaan, jolloin lämmönjohtavuus pienenee. Varroa destructor -punkin lisääntyminen tapahtuu suljetuissa käyttäjäkennoissa (8–9 vrk), ja sen on havaittu hidastuvan alle 10 °C:ssa – mutta koska punkit ovat suojassa mehiläisen kennossa, pelkkä ulkolämpötila ei riitä hävittämään niitä. Pohjoisten alueiden alhaisempi varroa-paine selittyy todennäköisemmin maantieteellisellä eristyneisyydellä kuin suoralla pakkaskuolleisuudella.