12.11.2012 vietin vapaapäivän ja kävin mehiläistarhan pesät läpi. Tämä allaolevassa kuvassa näkyvä värkkii säästää aikaa huomattavasti. Annostee 4 millilitraa "automaattisesti", ei tarvitse seurata asteikkoa. Parannus laitteeseen olisi tiukempi suutinosa. Oksaalihappotiputus kannattaa omien kokemuksieni mukaan tehdä vain kerran vuodessa, ja se kannattaa ajoittaa marraskuulle, ainakin täällä etelässä (Helsinki–Espoo). Pahimmat pakkaset ovat vasta tulossa tammi-helmikuussa, joten mahdollinen varroapunkkikanta olisi verotettava sitä ennen alas.
Tein seoksen, jossa oli 75 grammaa oksaalihappoa, 1 l vettä ja 1 kg sokeria. Liuosta laitetaan maksimissaan 4 ml per pesän täynnä mehiläisiä oleva väli. Liuospullo pidetään mehiläishaalarin sisällä, jotta neste ei jäähdy liikaa ennen mehiläisten päälle ruiskuttamista.
Liuos tuhoaa mehiläisissä mahdollisesti olevat varroapunkit, jotka muutoin saattaisivat tappaa mehiläiset talvella.
Oksaalihappo, (COOH)₂, systemaattiselta nimeltään etaanidihappo, on yksinkertaisin kaksi happoryhmää sisältävä karboksyylihappo eli dikarboksyylihappo. Sitä on monissa kasveissa, esimerkiksi pinaatissa, raparperissa, punajuuressa ja ketunleivässä. Eli luonnontuotteesta on kyse.
📐 Tiedekulma:
Oksaalihappo (etaanidihappo, H₂C₂O₄, M = 90,03 g/mol) tehoaa varroapunkkeihin (Varroa destructor) todennäköisesti happamuuden ja suoran kosketuksen kautta – tarkka mekanismi on edelleen osin tutkimuksen kohteena. Talvitiputuksen teho perustuu siihen, että talvipallossa ei ole suljettuun kennoon (ns. operculated brood) piiloutunutta punkkia: punkeista jopa 90–95 % on pesiytynyt suoraan mehiläisten väliin, jolloin liuos pääsee kosketuksiin niiden kanssa.
Käytetyssä seoksessa oksaalihapon pitoisuus on noin 3,5 % (w/v), pH ≈ 1–2. Sokeriliuos (1 kg/1 l ≈ 50-prosenttinen sakkaroosiliuos) toimii kantaja-aineena ja estää liuosta jäätymästä nopeasti sekä parantaa tartuntaa mehiläisten pintaan.
Teho romahtaa, jos lämpötila laskee alle +5 °C: mehiläiset klusteröityvät tiiviiksi palloksi eivätkä liiku, jolloin liuos ei leviä koko pesään. Siksi käsittely kannattaa tehdä pilvisellä mutta leudolla päivällä (5–10 °C), kuten kirjoittaja on tehnyt marraskuussa.
Varroa-punkkien torjuntaa kesällä satokautena (video)
Suomenkielinen:
http://www.youtube.com/watch?v=Y_3W_61LJxM
📐 Tiedekulma:
Oksaalihappo (HOOC–COOH, C₂H₂O₄) on orgaaninen dikarboksyylihappo, jota esiintyy luonnostaan mm. raparperissa ja hunajassa. Varroa-punkkien torjunnassa käytetään tyypillisesti 3,5-prosenttista vesiliuosta (35 g/l), jota tiputetaan mehiläisten väleihin noin 5 ml per kehällinen mehiläisiä. Teho perustuu hapon aiheuttamaan pH-muutokseen ja suoraan kosketustoksisuuteen punkeille. Kesäaikaisessa käytössä haasteena on se, että oksaalihappo ei tunkeudu suljettuihin kunasioluihin – missä jopa 80–90 % Varroa-populaatiosta saattaa sijaita – joten teho jää heikommaksi kuin pesueettomana talviaikana, jolloin torjuntateho voi nousta jopa yli 90 %:iin. Aineen LD₅₀ mehiläisille on noin 1,06 µg/mehiläinen (topikaalinen altistus), joten annoksen kontrollointi on tärkeää.
Oksaalihappoliuoksen valmistus ja käyttö keväisessä punkintorjunnassa heti puhdistuslennon jälkeen.
Pesän puhdistuslento oli 4.4.2013. Lunta vielä maassa, ilman lämpö +9 astetta:
http://www.youtube.com/watch?v=KyRqNCaVJIg
📐 Tiedekulma:
Oksaalihappo (HOOC–COOH, C₂H₂O₄) on dikarboksyylihappo, jota käytetään varroatoosin torjunnassa EU:ssa hyväksyttynä valmisteena. Tiputusliuos valmistetaan tyypillisesti pitoisuuteen 3,5 g oksaalihappoa / 100 ml sokeriliuosta (1:1 sokeri:vesi).
Teho perustuu happamuuteen (pH ≈ 1–2 käyttöliuoksessa) ja suoraan kosketukseen punkin kanssa. Varroa destructor -punkki (halkaisija ~1,1 mm) altistuu hapolle mehiläisen nivustaipeissa.
Kevättiputuksen tehokkuus on tutkimuksissa 90–95 % sikiöttömässä pesässä, kun taas sikiöllisessä pesässä teho jää alle 50 %:iin, koska happo ei läpäise suljetun kennon peitettä. Siksi ajoitus puhdistuslennon jälkeen – ennen kuin kuningatar aloittaa munimisen kunnolla – on kriittinen.