Parituspesien rakentaminen
Jokaisessa kotelossa on "viisi pesää" ja ne on tarkoitus laittaa omille alustoilleen erilleen toisistaan.
Väliseinän joutui leikkaamaan millintarkasti ja lopuksi vielä silikoonilla yhteen. Puristimia tarvittiin kovettumisen ajaksi, jotta 5 mm vaneri jämähtäisi mahdollisimman suoraan. Yhdyskunnat ovat kiinni toisissaan, jotta voisivat hyödyntää toistensa lämmön sekä lämmön tasaamisen.
Kuvassa on parituspesiä, joita ripottelen metsään noin 40–80 kuningattarelle, lähelle kuhnuri- (uros-) pesiä. Jokainen neitsytkuningatar tarvitsee oman loossinsa ja haareminsа. Näin tehden voin käyttää samoja standardi-kokoisia Langstroth-kehälistoja laittaessani kuningattaret suoraan lopullisiin pesiinsä. Ei tarvitse "pelleillä" siinä välissä, ja toisaalta kuningattarella on hieman enemmän aikaa kasvattaa haaremiaan miniloossissa, koska tilaa on melkein kymmenkertaa normaalia parituspesää enemmän.
Jatkojalostus varroa-kestävyyden mittaamiseen ja kasvattamiseen näissä samoissa pesissä (mikäli kuningattaria on tarpeeksi):
Näillä pesillä voisi koittaa mehiläisten hoitoa ilman torjuntaa ja lisäksi niin, että uusia mehiläisiä ei tuoda systeemiin ulkopuolelta. Varroa-kestävyyden jalostamisen nopeuttamiseksi voitaisiin ajatella myös kuhnuripesien varroa-määrien keinotekoista lisäämistä. Näin saataisiin tehokasta valintaa myös isän puolelta. Vapaa paritus olisi lisä varroa-kestävyysjalostuksessa, koska hoitoalueella ei ole muita hoitajia.
📐 Tiedekulma:
Varroa destructor -punkin lisääntyminen ja jalostuspaine:
Varroa-punkin (Varroa destructor) lisääntyminen tapahtuu yksinomaan mehiläisten suljetuissa kuoriaisissa. Naaras tunkeutuu soluun juuri ennen sen sulkemista ja munii 1–6 munaa; ensimmäisestä munasta kuoriutuu uros, muista naaraita. Yksi lisääntymissykli kestää noin 10 vuorokautta työläissolussa ja 14 vuorokautta kuhnurisolussa – kuhnurisolun pidempi kehitysaika tekee siitä punkin suosiman lisääntymispaikan (jopa 8–10× suurempi tartuntatodennäköisyys kuin työläissolussa).
Jalostuksen kannalta keskeiset ominaisuudet:
• SMR/VSH (Suppressed Mite Reproduction / Varroa Sensitive Hygiene): mehiläiset tunnistavat ja avaavat varroa-tartunnan saaneita soluja, jolloin punkin lisääntymisaste (Mf, reproductive rate) laskee alle 1,0:n – tällöin populaatio ei kasva.
• Luonnonvalinnassa varroa-kestävyyden periytymisaste (h²) on arvioitu noin 0,3–0,5, eli ominaisuus periytyy kohtuullisesti.
• Kuhnurien kautta tapahtuva valinta on tärkeää, sillä mehiläiskuningatar parittelee 10–20 kuhnurin kanssa (polyandria), ja kuhnurit ovat haploideja – niiden geenit siirtyvät suoraan puoleen työläisjälkeläisistä.
Tässä parituspesän mallissa on hyödynnetty vanhaa Langstroth-kalustoa.
Yhdessä Langstroth-osastossa on viisi parituspesää. Pesät ovat alakautta läpituulettavat.
Allaolevissa kuvissa on 65 pesää suoraan Langstroth-kehille. Helpottaa pesien monistusta ja heikkojen yhdyskuntien käynnistystä huomattavasti.
📐 Tiedekulma:
Parituspesien läpituuletus on biologisesti tärkeää: mehiläisyhdyskunnan optimaalinen pesälämpötila on noin 34–35 °C, ja hyvä ilmanvaihto auttaa ylläpitämään tämän sekä vähentää kosteuden kertymistä. Parituslennolle lähtevä kuningatar (ns. neitsytkuningatar) parittelee yleensä 7–15 koiraan kanssa 1–2 viikon ikäisenä, mikä takaa siittiövaraston (jopa 5–7 miljoonaa siittiötä spermateekassa) koko elinkaarensa ajaksi. Langstroth-kehän standardikoko on noin 448 × 232 mm, ja sen tilavuus soveltuu hyvin pienten paritusyhdyskuntien (n. 200–500 yksilöä) ylläpitoon ennen siirtoistutusta täysikokoiseen pesään.