Kastepisteen mehiläispesän ulkopuolella pitävä, tuulettava talvikatto
Nyt 75% pesistä käyty läpi ja lisätty tuulettava talvikatto. Pesissä 2–3 tuulensuojalevyä päällekkäin ja vesikatto nostettu listojen varaan, niin että tuuletuskanava näkyy avoimena pesän välistä. Tämä rakenne pumppaa kosteutta ulos pesästä ja pitää pesän kuivana.
? Tiedekulma:
Kastepiste (T_dp) on lämpötila, johon ilma täytyy jäähdyttää, jotta sen sisältämä vesihöyry alkaa tiivistyä vedeksi. Se voidaan laskea likimäärin Magnus-kaavalla:
T_dp ≈ (243,04 × [ln(RH/100) + (17,625 × T)/(243,04 + T)]) / (17,625 − [ln(RH/100) + (17,625 × T)/(243,04 + T)])
missä T on ilman lämpötila (°C) ja RH on suhteellinen kosteus (%).
Esimerkki: Jos pesän sisälämpötila on +5 °C ja suhteellinen kosteus 90 %, kastepiste on noin +3,5 °C. Jos sisäpinnat ovat tätä kylmemmät, kosteus tiivistyy niihin. Avoin tuuletuskanava katon alla laskee tehokkaasti suhteellista kosteutta, siirtäen kastepisteen alle rakenteen pintalämpötilan – näin kondensaatio estetään ilman ylimääräistä lämmitystarvetta.
Yllä oleva ei ollut niin hyvä systeemi, kuin annoin tuossa ymmärtää. Tuulensuojalevyt kastuivat lumituiskussa, kuten arvata saattaa.
? Tiedekulma:
Kastepiste on lämpötila, johon ilma täytyy jäähdyttää, jotta vesihöyry alkaa tiivistyä vedeksi. Talvipesässä mehiläisten hengitys tuottaa kosteutta: esimerkiksi 20 000 mehiläisen talvikeko voi haihduttaa 10–20 kg vettä talven aikana. Jos pesän rakenteet (esim. tuulensuojalevyt) jäähtyvät ulkoilman lämpötilaan, kosteuden tiivistyminen on lähes väistämätöntä aina kun suhteellinen kosteus ylittää 70–80 %. Hyvä talvikatto pyrkii pitämään kastepiste-alueen pesän ulkopuolella luomalla riittävän lämpötilagradientin ja tuuletuksen – lumituiskussa tämä on erityisen haastavaa, koska märkä tuulensuojalevy menettää eristyskykynsä (märän materiaalin lämmönjohtavuus λ voi kasvaa jopa 5–10-kertaiseksi kuivaan verrattuna).