Kastepisteen mehiläispesän ulkopuolella pitävä, tuulettava talvikatto


Nyt 75% pesistä käyty läpi ja lisätty tuulettava talvikatto. Pesissä 2–3 tuulensuojalevyä päällekkäin ja vesikatto nostettu listojen varaan, niin että tuuletuskanava näkyy avoimena pesän välistä. Tämä rakenne pumppaa kosteutta ulos pesästä ja pitää pesän kuivana.

---

📐 Tiedekulma:
Kastepiste (T_dp) on lämpötila, johon ilma täytyy jäähdyttää, jotta sen sisältämä vesihöyry alkaa tiivistyä vedeksi. Se voidaan laskea likimäärin Magnus-kaavalla:

T_dp ≈ (243,04 × [ln(RH/100) + (17,625 × T)/(243,04 + T)]) / (17,625 − [ln(RH/100) + (17,625 × T)/(243,04 + T)])

missä T on ilman lämpötila (°C) ja RH on suhteellinen kosteus (%).

Esimerkki: Jos pesän sisälämpötila on +5 °C ja suhteellinen kosteus 90 %, kastepiste on noin +3,5 °C. Jos sisäpinnat ovat tätä kylmemmät, kosteus tiivistyy niihin. Avoin tuuletuskanava katon alla laskee tehokkaasti suhteellista kosteutta, siirtäen kastepisteen alle rakenteen pintalämpötilan – näin kondensaatio estetään ilman ylimääräistä lämmitystarvetta.

Kokeilin - 70 luvulla muovipohjukkeita, joissa kulkureijät mehiläisille.
Pohjukkeet rakennettiin hyvin ja ne kestivät linkousta.
Kulkureijät mehiläiset rakensivat usein umpeen.

Sillä välin, kun muut keksivät pyörää uudelleen, Nuuksion perämailla hullu mehiläistenhoitaja on keksinyt reijän. Massa jakeluun The ReiKä lähtee heti 1000 kehän ja 100 osaston voimalla sekä 25:llä kokonaan uudella yhdyskunnalla.

The ReiKä.. Odotettu pesäosaston performanssin lisäys >20%, mehiläisten pesän sisällä kulkema matka äärilaidasta toiseen puolittuu, pienet jalat väsyvät vähemmän. Talvella mehiläiset pääsevät lämpimälle kulkematta läpi kylmien äärilaitojen. Talvitappioiden odotetaan vähenevän 30%

Reikä on käsityötä ja se toimii parhaiten jäykistetyillä muovikehillä.

Totta puhuen en tiedä miten ReiKä tulee käytännössä toimimaan. Vai toimiiko ollenkaan. Sadan laatikon ja tuhannen reikäkehän koe-erällä kohta tietää enemmän.

Kokeellinen juttu.. Testataan teoriaa käytännössä. Tässä on taustalla sellainen, että yleisesti väitetään, että kahdessa Farrar-osastossa mehiläiset talvehtivat paremmin, kun pääsevät vaihtamaan välikköä helpommin. Tässä on yksi ratkaisukokeiluyritys ongelmaan tehdä sama, mutta yli puolet halvemmalla ja 10% enemmällä munintatilalla. Parempi talveutusosasto muuttamatta kaikkea kalustoa Farrareiksi?? En tiedä. Mutta kohta tiedän.

---

📐 Tiedekulma:
Mehiläisten talvipallo (winter cluster) on termoregulaation kannalta kiinnostava ilmiö. Pallo supistuu ulkolämpötilan laskiessa: +10 °C:ssa halkaisija voi olla 25–30 cm, mutta pakkasella jopa alle 20 cm. Pallon ytimen lämpötila pidetään välillä 20–35 °C riippumatta ulkolämpötilasta – kovimmilla pakkasilla jopa +35 °C ydinkohassa.

Farrar-kehän pienempi korkeus (n. 159 mm vs. Langstroth-kehän 232 mm) tarkoittaa, että talvipallo ulottuu useammalle kehälle. Tämä helpottaa vaaka­suuntaista liikkumista kohti uusia hunajavarastoja, mikä on kriittistä pitkien talvien aikana: nälkäkuolema on yleinen talvituhon syy, vaikka hunajaa olisi pesässä – se vain sijaitsee pallon ulottumattomissa.

Lämmönjohtavuuden kannalta: mehiläisvahan λ ≈ 0,4 W/(m·K), joka on huomattavasti parempi eristäjä kuin metalli mutta heikompi kuin polystyreeni (λ ≈ 0,03–0,04 W/(m·K)). Muovikehien jäykkyys saattaa vähentää rakenteellista lämpöhäviötä verrattuna väljiin puukehiin.

Lainaus käyttäjältä: Haniclub - Kesäkuu 04, 2014, 09:06:04 IP
Olen miettinyt pakettimehiläisten tilannetta.
Syy emojen palloamiseen on mitä todennäköisemmin ne vieraiden pakettien mehiläiset. Saatko vielä selville oliko pallotut emot pesissä, joissa sitä porukkaa oli normaalia enemmän? Vieraiden porukoiden ilmestyminen tehtyyn pesään selittäisi hyvin palloamisen.

Jos useita paketteja aiotaan purkaa samaan tarhaan lähekkäin, tällainen sekoilu voidaan välttää tekemällä kotiuttaminen osastoihin vaikka apupaikassa, jossa etäisyyttä purettujen pakettien välille saadaan riittävästi. Muutaman päivän päästä pesät voidaan turvallisesti siirtää tulevaan tarhaan vierekkäin (etäisyys aputarhalle yli 3 km). Alla olevassa toisen foorumin keskustelussa parituspesät emoineen innostuivat ravistuslaatikon kutsusta yli 10 m päästä.

Hyviä huomioita. Tästä erästä kävin laittamassa 50 pakettia omille tarhoille ja pallosivat vain yhdessä pesässä emoa, joka oli vaeltanut sisälle lähetyshäkkiin. Päästin lähetyshäkistä emon takaisin kehille eikä mitään ongelmaa enää. Näytti lähtevän yhdyskunnat käyntiin.

Veikkaan, että minun hyvä menestys (ei yhtään tuhoutunutta pakettia) näiden pakettien antamisessa perustuu siihen, että minulla oli hunajaisia viimevuoden hunajakakkuja, joille vapautin paketit. Heillä oli riittävästi ruokaa ja paljon jo valmiiksi rakennettuja kehiä. Täytyy käydä heittämässä vielä toinen tarkistuskierros.


 

---

📐 Tiedekulma:
Emojen palloaminen (engl. balling) on mehiläisyhdyskunnan puolustusreaktio, jossa työläiset ympäröivät vieraan tai hylkimiensä emon tiiviiksi palloksi. Pallo voi sisältää satoja mehiläisiä, ja sen sisälämpötila nousee jopa 40–45 °C – riittävä tappamaan emon muutamassa minuutissa. Reaktiota laukaisevat pääasiassa feromoniviestit: emon oma houkutinferomoni (9-ODA, trans-9-oksi-2-dekeenahappo) voi poiketa tarpeeksi yhdyskunnan tunnistamasta tuoksusta esimerkiksi stressin tai vieraiden mehiläisten aiheuttaman hajusekaannuksen takia. Pakettimehiläisten kotiuttamisessa juuri vieraiden yksilöiden sekoittuminen pesiin lisää palloamisriskiä merkittävästi, minkä vuoksi riittävä pesäväli (yli 3 km tai fyysinen osastointi) kotiuttamisvaiheessa on perusteltua.

Olen miettinyt pakettimehiläisten tilannetta.
Syy emojen palloamiseen on mitä todennäköisemmin ne vieraiden pakettien mehiläiset. Saatko vielä selville oliko pallotut emot pesissä, joissa sitä porukkaa oli normaalia enemmän? Vieraiden porukoiden ilmestyminen tehtyyn pesään selittäisi hyvin palloamisen.
Se mehiläisten kodin vaihto on aika tavallista pesien "kodin järjestelyvaiheessa". Minulla usein pikku jaokkeita tehdessä (muutaman kakun jaokkeet, jotka samassa laatikossa väliseinällä erotettuna ja lentoaukot eri päissä) käynyt niin, että toisen pään porukka marssii ulkoseinää pitkin (yli 0,5m)naapurin puolelle. Tämä on ohi muutamassa päivässä, kun on selvinnyt oma emo ja vartijat ovat omalla ovella.

Jos useita paketteja aiotaan purkaa samaan tarhaa lähekkäin tälläinen sekoilu voidaan välttää tekemällä kotiuttaminen osastoiin vaikka apupaikassa, jossa etäisyyttä purettujen pakettien välille saadaan riittävästi. Muutaman päivän päästä pesät voidaan turvallisesti siirtää tulevaan tarhaa vierekkäin (etäisyys aputarhalle yli 3km). Alla olevassa toisen forumin keskustelussa parituspesät emoineen innostuivat ravistuslaatikon kutsusta yli 10m päästä.




Vs: Parveilu

« Vastaus #43 : 02.06.14 - klo:21:58 »





Lainaus käyttäjältä: Jiihoo - 28.05.14 - klo:22:53



Lainaus käyttäjältä: haniclub - 28.05.14 - klo:22:18


Alas syntyvä emo ei lähde parveilemaan tihkusateeseen, vaan toivottavasti aikansa kuluksi tuhoaa loput emokennot.




ihan niiku et tietäisi
ei ole ensimmäinen sadeviikko sun elämässä.

jos sade panttaa parven lähtöä, parvessa voi olla useampi emo. Ennätys mulla on 5 emoa. 3 on usein.

kyllä sade edistää parveilua.



Vielä on parvilta säästytty, mutta kyllä emokennoja löytyy.
Yläemohoidosta alkaa olla hyötyä, kun ei tarvitse alas asti enää penkoa. Nyt viidettä laatikkoa lisätessä tarkastin vielä kolmannet samalla harventaen osastot 9 kakkuisiksi (mahtuu enemmän hunajaa kakulle). Olihan siellä alhaallakin vielä muutama emokenno. Emolaatikossa paljon enemmän. Kakulla jossa emo munimassa monessa pesässä monta kennoa. Hyvin niitä rakentavat. Parissa pesässä olivat kennorimat joista  sain häkitettyä 31 kennoa. Kuhnurikakkuja jo pääsen leikkaamaan, vaikkei vielä peitettyä (leikkasin kuitenkin 1/3 osan, että pääsee viikkotahtiin).
Erikoinen tämä kevät ainakin Pirkanmaalla. Pesät vahvoja, hunajaa tuodaan, emot munii hyvin ja emokennoja rakennetaan niin, etten ole ennen nähnyt. Aloitan tällä viikolla emoruuan keräyksen. Jos kennonrakennusinto jatkuu samanlaisena  taitaa tulla hyvä saalis.
Puolukka aloittelee kukintaansa ja vadelma isolla nupulla.
Niistä useampiemoisista parvista !!!!!!!!!!!!!!  Onkohan kaikki 5 emoa samasta pesästä? Törmäsin kerran ravistuslaatikkoon hunajakakuilta mehiläisiä lyödessäni, että laatikkoon ilmestyi läheisten emonkasvatuspesien useita jo munivia emoja. Elikkä sen parven pörrätessä lähtöään mielestäni voi muiden pesien parveilua odottavat nuoret emot yhtyä sakkiin.

Lainaus käyttäjältä: qwerty - Kesäkuu 02, 2014, 07:49:01 AP
Raporttia pakettimehiläisten menestymisestä.

Kävin katsomassa omia pakettipesiä Nuuksiossa.

Aika hitaasti olivat alkaneet syömään emokalikan evästä, joissain oli jopa sentti syöty 24H. Omista pesissä veikkaan,
että emo vapautuu kolmen täyden vuorokauden kuluttua.

Kuulin, että jotkut paikat joihinka paketteja toimitin törmäsivät ongelmaan, että yhdyskunta oli kaivanut emon kalikasta alle vuorokaudessa ja pallonnut sen. Niitä emoja sitten olivat joutuneet pelastelemaan. Samoilla tarhoilla oli ilmennyt ongelmaa,että
yhteen pesään oli tunkenut useamman paketin yhdyskunta.

Annoin paketin pesään, jossa oli 15 Langstroth kehää. Niistä 9 kehää oli viimevuotisia hunajakehiä ja yksi hunajakakku. 5 kehistä oli uusilla rakentamattomilla pohjukkeilla.

Aika outoa, kun vielä palloavat pariutunutta emoa. Mehiläisethän ovat olleen jo useita päiviä ilman vanhaa emoa ja lähellä uutta tarjokasta.
Tuntuu lähinnä suejelulta, jolloin pallo purkautuu aika nopeasti. Sain pelastettua kerran emon ihan kunnossa, vaikka sitä oli pallottu yli vuorokausi.
Toinen mahdollisuus on, että paketin mehiläiset ovat suurimmaksi osaksi kovasti vanhoja. Nämä iäkkäät vanhatpiiat ovat joskus omankin emon suhteen arvaamattomia jos emo rauhattomasti juoksentelee niiden alueelle.
Se, että useamman paketin porukat hakeutuvat samaan pesään johtuu taas siitä, että kun paketti on kotiutettu osastoon porukka tekee suunnistuslentoja. Nyt, kun näitä suunnistajia ja pesän paikan ilmoittajia lentoaukolla " peffa pystyssä"on usealla pesällä lähekkäin tulee harhalentoja. Se saa jonkin pesän aukolla kasvavaa aktiviteettia ja sinne hakeudutaan ennemmin, kun vielä outoon kotipesään. Näin syntyy helposti kaaos ja huonossa tapauksessa porukkaa on liikaa ja se muuttaa puun oksalle.  Se emojen palloaminenkin voi olla vieraasta pesästä eksyneiden  syytä (vieras emo, kun tulee vastaan) sehän pallotaan.
Juttua olisi vielä omista kokemuksista, mutta pitää lähteä grillaamaan.

Raporttia pakettimehiläisten menestymisestä.

Kävin katsomassa omia pakettipesiä Nuuksiossa.

Aika hitaasti olivat alkaneet syömään emokalikan evästä, joissain oli jopa sentti syöty 24H. Omissa pesissä veikkaan,
että emo vapautuu kolmen täyden vuorokauden kuluttua.

Kuulin, että jotkut paikat, joihin paketteja toimitin, törmäsivät ongelmaan, että yhdyskunta oli kaivanut emon kalikasta alle vuorokaudessa ja pallonnut sen. Niitä emoja sitten olivat joutuneet pelastelemaan. Samoilla tarhoilla oli ilmennyt ongelmaa, että
yhteen pesään oli tunkenut useamman paketin yhdyskunta.

Annoin paketin pesään, jossa oli 15 Langstroth-kehää. Niistä 9 kehää oli viimevuotisia hunajakehiä ja yksi hunajakakku. 5 kehässä oli uusilla rakentamattomilla pohjukkeilla.

---

📐 Tiedekulma:
Emon vapauttaminen kalikasta on tarkkaan säädelty prosessi. Emokalikat sisältävät tavallisesti sokeri-kandisimassaa, jonka mehiläiset syövät läpi 2–5 vuorokaudessa – syömisvauhti riippuu yhdyskunnan koosta ja lämpötilasta (optimi ~35 °C pesän sisällä). Pallottaminen (engl. balling) tarkoittaa, että hoitomehiläiset keräytyvät tiiviin pallon muotoon emon ympärille ja voivat tappaa sen lämmöllä (~45–47 °C). Ilmiö johtuu usein siitä, että emo on tuoksuiltaan vieras – feromoniprofiili (erityisesti 9-okso-2-dekeeenihappo, 9-ODA) ei ole vielä tuttu yhdyskunnalle. Useamman paketin sekoittuminen samaan pesään voimistaa aggressiivisuutta, koska kilpailevia feromonisignaaleja on useita samanaikaisesti.

Apis mellifera ligustica queen

Lyhyt video mehiläiskuningattaresta pesässä. Kuvasin toissapäivänä 24.05.2014:
http://youtu.be/axReSOJwX8U

---

📐 Tiedekulma:
Mehiläiskuningatar (Apis mellifera) eroaa työläisistä monin tavoin. Kuningattaren elinikä on 3–5 vuotta, kun työläisen elinikä kesällä on vain noin 6 viikkoa. Kuningatar voi munida huippukaudella jopa 1 500–2 000 munaa päivässä – enemmän kuin oma kehon paino. Italian mehiläinen (A. m. ligustica) on yksi suosituimmista tarhatuista roduista, koska se on rauhallinen, tuottava ja talvehtii kohtuullisen hyvin. Kuningatar hedelmöitetään ainoastaan elämänsä ensimmäisten 1–2 viikon aikana ns. häälennolla, jonka aikana hän parittelee 10–20 kuhnurin kanssa noin 15–40 metrin korkeudessa. Siemenvarasto (spermatheca) riittää miljoonille solutuksille koko loppuelämän ajaksi.

Törmäsin tänään mielenkiintoiseen menetelmään --> Sokeriton mehutiiviste on muurahaisille hermomyrkkyä

"Kotiin marssivat muurahaiset ovat monen suomalaisenkin riesana. (COLOURBOX)
Alun perin sokerittoman mehutiivisteen hyödyn muurahaisten hävittämisessä huomasi ruotsalainen terveyskirjailija Lars-Erik Litsfeldt, joka kertoi löydöstä blogissaan.

Sittemmin asiaa on tutkinut myös mikroverenkiertoon erikoistunut professori Karl E. Arfors.

- Olen testannut sitä monta kertaa, viimeksi muurahaiskekoon. Tulos on aina sama, muurahaiset kuolevat, Arfors kertoi Expressen-lehdelle.

Arfors selittää ilmiötä sillä, että sokerittomien mehutiivisteiden sisältämä keinotekoinen makeutusaine, aspartaami on hermomyrkky."

http://www.iltalehti.fi/asuminen/2014050718275400_an.shtml

---

📐 Tiedekulma:
Aspartaami (C₁₄H₁₈N₂O₅, M = 294,3 g/mol) on dipeptidiesterimakeutusaine, joka on noin 200-kertaisesti sokeria makeampaa. Se hajoaa hydrolyysissä kolmeksi yhdisteeksi: fenyylialaniini, asparagiinihappo ja metanoli. Metanolin osuus on n. 10 % aspartaamin massasta – 1 grammasta aspartaamia vapautuu siis ~100 mg metanolia.

Metanoli (CH₃OH) on hyönteisille myrkyllisempää kuin nisäkkäille, koska hyönteisillä on heikompi kyky detoksikoida sitä katalaasientsyymin avulla. Mehiläisillä (Apis mellifera) on kuitenkin havaittu herkkkyyttä useille keinomakeutusaineille: esimerkiksi sakariini ja sukraloosi häiritsevät niiden makureseptoreita jo mikromolaarisilla pitoisuuksilla (≈ 1–10 µM). Aspartaamin mahdollinen neurotoksisuus hyönteisillä vaatii vielä kontrolloituja laboratoriotutkimuksia ennen kuin mitään käytännön suosituksia voidaan antaa.

Aikoinaan kuulemani resepti muurahaisten torjuntaan: Booraksi jauhetta (käytetään mm. hitsauksessa) sokeriveteen, tai hunajan joukkoon. Liemi lasipurkkiin, johon kanneksi verkko, josta murkut mahtuu, mutta mehiläiset ei. Muurahaiset vievät makeaa ainetta pesäänsä ja sen pitäisi haitata  jälkeläisten kasvatusta, joten pesän elinvoima hiipuu. Minulla verkotetut " pilttipurkit " pesien alla silloin, kun oli muurahaisista haittaa.