Tässä parituspesän mallissa on hyödynnetty vanhaa Langstroth-kalustoa.

Yhdessä Langstroth-osastossa on viisi parituspesää. Pesät ovat alakautta läpituulettavat.

Allaolevissa kuvissa on 65 pesää suoraan Langstroth-kehille. Helpottaa pesien monistusta ja heikkojen yhdyskuntien käynnistystä huomattavasti.

---

📐 Tiedekulma:
Parituspesien läpituuletus on biologisesti tärkeää: mehiläisyhdyskunnan optimaalinen pesälämpötila on noin 34–35 °C, ja hyvä ilmanvaihto auttaa ylläpitämään tämän sekä vähentää kosteuden kertymistä. Parituslennolle lähtevä kuningatar (ns. neitsytkuningatar) parittelee yleensä 7–15 koiraan kanssa 1–2 viikon ikäisenä, mikä takaa siittiövaraston (jopa 5–7 miljoonaa siittiötä spermateekassa) koko elinkaarensa ajaksi. Langstroth-kehän standardikoko on noin 448 × 232 mm, ja sen tilavuus soveltuu hyvin pienten paritusyhdyskuntien (n. 200–500 yksilöä) ylläpitoon ennen siirtoistutusta täysikokoiseen pesään.

Olen miettinyt seuraavia kasveja mehiläisille


Kääpiön samettikukka (heinä-, elo-, syyskuu --> pitkä kukkimisaika)
http://www.nelson.se/prod/Tagetes-Liten-Tangerine-Gem_849064/Blommor_47937/FIN/EUR

Unkarin syreeni (kukkii kesä-heinäkuussa) Erittäin paljon kukkia, joista mehiläiset pitävät:
http://www.rengontaimitarha.fi/Unkarin-syreeni

Muutama omenapuu, jotka kukkivat heti alkukesästä
http://puutarha.net/artikkelit/31/omenapuun_istuttaminen.htm

Pukinpensas  (kukkii loppukesällä tähdenmuotoisin purppuranvärisin kukin):
http://www.siemenkauppa.com/muut-hyotykasvit/749-goji-marja-pukinpensas-.html

---

📐 Tiedekulma:
Mehiläiset (Apis mellifera) ovat erikoistuneet havaitsemaan kukkia UV-valon avulla – niiden näköaisti ulottuu aallonpituuksille 300–650 nm, joten ne näkevät UV-heijastuksia, jotka ovat ihmissilmälle näkymättömiä. Mehiläisen kannalta tärkeintä on kasvin nektarin sokeripitoisuus (optimaalisesti 20–50 % sakkaroosia) ja siitepölyn proteiinitaso (hyvässä siitepölyssä proteiinia ~25 %).

Kukkimisaikojen porrastaminen on mehiläistarhauksen kannalta keskeistä: omenapuut tarjoavat siitepölyä ja nektaria toukokuussa, unkarin syreeni kesä–heinäkuussa ja pukinpensas sekä samettikukka heinä–syyskuussa. Näin mehiläisyhdyskunta saa ravintoa läpi koko aktiivisuuskauden (noin 4–5 kuukautta Suomessa). Vahva yhdyskunta kerää nektaria jopa 3–5 kg päivässä otollisella säällä, ja yhdestä kilosta hunajaa varten mehiläiset lentävät yhteensä noin 90 000 km.

Parituspesien rakentaminen

Jokaisessa kotelossa on "viisi pesää" ja ne on tarkoitus laittaa omille alustoilleen erilleen toisistaan.

Väliseinän joutui leikkaamaan millintarkasti ja lopuksi vielä silikoonilla yhteen. Puristimia tarvittiin kovettumisen ajaksi, jotta 5 mm vaneri jämähtäisi mahdollisimman suoraan. Yhdyskunnat ovat kiinni toisissaan, jotta voisivat hyödyntää toistensa lämmön sekä lämmön tasaamisen.

Kuvassa on parituspesiä, joita ripottelen metsään noin 40–80 kuningattarelle, lähelle kuhnuri- (uros-) pesiä. Jokainen neitsytkuningatar tarvitsee oman loossinsa ja haareminsа. Näin tehden voin käyttää samoja standardi-kokoisia Langstroth-kehälistoja laittaessani kuningattaret suoraan lopullisiin pesiinsä. Ei tarvitse "pelleillä" siinä välissä, ja toisaalta kuningattarella on hieman enemmän aikaa kasvattaa haaremiaan miniloossissa, koska tilaa on melkein kymmenkertaa normaalia parituspesää enemmän.

Jatkojalostus varroa-kestävyyden mittaamiseen ja kasvattamiseen näissä samoissa pesissä (mikäli kuningattaria on tarpeeksi):

Näillä pesillä voisi koittaa mehiläisten hoitoa ilman torjuntaa ja lisäksi niin, että uusia mehiläisiä ei tuoda systeemiin ulkopuolelta.  Varroa-kestävyyden jalostamisen nopeuttamiseksi voitaisiin ajatella myös kuhnuripesien varroa-määrien keinotekoista lisäämistä. Näin saataisiin tehokasta valintaa myös isän puolelta.  Vapaa paritus olisi lisä varroa-kestävyysjalostuksessa, koska hoitoalueella ei ole muita hoitajia.

---

📐 Tiedekulma:
Varroa destructor -punkin lisääntyminen ja jalostuspaine:

Varroa-punkin (Varroa destructor) lisääntyminen tapahtuu yksinomaan mehiläisten suljetuissa kuoriaisissa. Naaras tunkeutuu soluun juuri ennen sen sulkemista ja munii 1–6 munaa; ensimmäisestä munasta kuoriutuu uros, muista naaraita. Yksi lisääntymissykli kestää noin 10 vuorokautta työläissolussa ja 14 vuorokautta kuhnurisolussa – kuhnurisolun pidempi kehitysaika tekee siitä punkin suosiman lisääntymispaikan (jopa 8–10× suurempi tartuntatodennäköisyys kuin työläissolussa).

Jalostuksen kannalta keskeiset ominaisuudet:
• SMR/VSH (Suppressed Mite Reproduction / Varroa Sensitive Hygiene): mehiläiset tunnistavat ja avaavat varroa-tartunnan saaneita soluja, jolloin punkin lisääntymisaste (Mf, reproductive rate) laskee alle 1,0:n – tällöin populaatio ei kasva.
• Luonnonvalinnassa varroa-kestävyyden periytymisaste (h²) on arvioitu noin 0,3–0,5, eli ominaisuus periytyy kohtuullisesti.
• Kuhnurien kautta tapahtuva valinta on tärkeää, sillä mehiläiskuningatar parittelee 10–20 kuhnurin kanssa (polyandria), ja kuhnurit ovat haploideja – niiden geenit siirtyvät suoraan puoleen työläisjälkeläisistä.

Parhaillaan testataan erilaisia antureita.

---

📐 Tiedekulma:
Karhunkarkoittimet mehiläispesissä perustuvat yleensä liiketunnistukseen (PIR-anturit, mikroaaltotutkat) tai tärinäantureihin. Karhu (Ursus arctos) voi tuhota mehiläispesän muutamassa minuutissa – se hakee pääasiassa toukkia ja hunajaa, joiden energiasisältö on noin 3 000 kcal/kg. Sähköaita on todettu tehokkaimmaksi mekaaniseksi esteeksi: jo 3–5 kV:n pulssi riittää karkottamaan karhun. Elektroniset järjestelmät voivat yhdistää anturidatan (esim. 10–40 Hz:n tärinä pesässä) hälytys- tai pelotinlaitteeseen, kuten strobovaloon tai äänisignaaliin (>100 dB). PIR-anturin havaitsemisetäisyys on tyypillisesti 5–12 m, ja reagointiaika alle 1 s.

Myyn mehiläisten pölytyspalvelua alueena Etelä-Suomi

Viljelijät ovat omien kokemustensa kautta havainneet mehiläisten myönteisen vaikutuksen sadolle. Niin ammattimaisessa viljelyssä kuin kotipuutarhassa hyönteiset varmistavat korkeamman ja parempilaatuisen sadon. Vahva mehiläisyhteiskunta pölyttää suotuisalla säällä päivässä arviolta noin kaksi miljoonaa kukkaa, mikä vastaa noin hehtaarin
hedelmätarhan kukkamäärää.

Hintaan kuuluu: Tuon pesät, huolehdin pesistä ja vien pesät paikanpäältä sopimuksen loputtua:

1. Haluttaessa mehiläisten määrän toteaminen, yli 70 % miehitetty pesä (minulla ylimääräisiä hoitohaalareita)

Hinta per yhdyskunta 50 €/kesä, 1–2 kpl yhdyskuntia
Hinta per yhdyskunta 35 €/kesä, 3–6 kpl yhdyskuntia
Hinta per yhdyskunta 30 €/kesä,  > 6 kpl yhdyskuntaa

min. 1 kk / pesä

Hinnasta voidaan neuvotella Espoon Nuuksion alueella


Statistiikkaa

---

TARHAMEHILÄINEN
kukkauskollisia
20 000 – 75 000 yksilöä pesässä
5 000 – 15 000 aktiivista pölyttäjää
100 kukassa / lentokerta
7 lentokertaa päivässä
30–35 kg siitepölyä per yksi pesä
+14 asteessa lento
3 km lentosäde, tehokas myös suurilla aloilla
pölyttää useita kasvilajeja
yhdyskunta kasvaa nopeasti

---

KIMALAINEN
käy eri lajikkeissa
200–400 yksilöä pesässä
50–150 aktiivista pölyttäjää
400 kukassa / lentokerta
10 lentokertaa päivässä
330 g siitepölyä per yksi pesä
+10 lämpötilassa pystyy lentämään
< 1 km lentosäde
paras kasvihuoneissa (kaupall. kotikimalainen)
luonnonkimalaisilla suuret kannanvaihtelut

Jani Korpi
0407425479
Espoo – Nuuksio

---

📐 Tiedekulma:
Pölytyksen tehokkuutta voidaan arvioida yksinkertaisella laskelmalla. Jos yksi tarhamehiläinen (Apis mellifera) käy 100 kukassa per lentokerta ja tekee 7 lentokertaa päivässä, se pölyttää ~700 kukkaa/päivä. Pesässä on 5 000–15 000 aktiivista pölyttäjää, joten pesän päivätuotos on:

5 000 × 700 = 3 500 000 kukkaa (minimi)
15 000 × 700 = 10 500 000 kukkaa (maksimi)

Keskiarvo ~2 miljoonaa kukkaa/päivä on siis varsin maltillinen arvio. Hehtaarilla omenatarhaa on tyypillisesti n. 40 puuta, joissa kussakin tuhansia kukkia – kokonaismäärä on juuri tuota luokkaa.

Kimalainen puolestaan kykenee niin sanottuun soivaan pölytykseen (buzz pollination, taajuus ~400 Hz), joka ravistaa siitepölyn irti kukasta. Tämä tekniikka soveltuu mm. tomaatille ja mustikoille – tarhamehiläinen ei tähän pysty.

Varroa-punkkien torjuntaa kesällä satokautena (video)

Suomenkielinen:

http://www.youtube.com/watch?v=Y_3W_61LJxM

---

📐 Tiedekulma:
Oksaalihappo (HOOC–COOH, C₂H₂O₄) on orgaaninen dikarboksyylihappo, jota esiintyy luonnostaan mm. raparperissa ja hunajassa. Varroa-punkkien torjunnassa käytetään tyypillisesti 3,5-prosenttista vesiliuosta (35 g/l), jota tiputetaan mehiläisten väleihin noin 5 ml per kehällinen mehiläisiä. Teho perustuu hapon aiheuttamaan pH-muutokseen ja suoraan kosketustoksisuuteen punkeille. Kesäaikaisessa käytössä haasteena on se, että oksaalihappo ei tunkeudu suljettuihin kunasioluihin – missä jopa 80–90 % Varroa-populaatiosta saattaa sijaita – joten teho jää heikommaksi kuin pesueettomana talviaikana, jolloin torjuntateho voi nousta jopa yli 90 %:iin. Aineen LD₅₀ mehiläisille on noin 1,06 µg/mehiläinen (topikaalinen altistus), joten annoksen kontrollointi on tärkeää.

Ei ole tavanomaista, että mehiläispesien talvehdintaan häiritään vielä näin aikaiseen kevättalvella. Tarkistin kuukausittaisesta sääennusteesta maaliskuun lämpimimmän päivän.
Tämä oli 6.3.2013 +3 astetta.

http://www.accuweather.com/en/fi/helsinki/133328/march-weather/133328

6.3.2013 kävin kaikki uudella takaa vedettävällä välipohjalla olevat pesät läpi ja putsasin kaikki kuolleet mehiläiset levyiltä. Tämän voi tehdä
ilman suojapukua. Eli tämän tein sen takia, ettei mahdolliset taudit leviä kuolleista mehiläisistä sitten, kun tässä kuukaudenpäästä lämpötilat nousevat,
mehiläiset tekevät puhdistuslentonsa sekä alkavat putsaamaan pesien pohjia. Yksi etu tässä on myös se, että lunta on ympäristössä riittävästi,
jota vasten voi hangata välilevyä puhtaaksi. Välilevy on laitettava pesään tietenkin lumettomana. Käänsin putsaamistani pesistä välilevyt jo nyt
kesäasentoon.

Toinen juttu, mihin alan varautumaan, on maaliskuun lämpimimmän päivän metsästys, ja silloin käyn lisäämässä alalevylle 0,5 kg apifondaa (vahvoille pesille)
ja heikoille pesille hieman vähemmän ylälevyn kautta. Juuri nyt näyttäisi siltä, että 29.3 olisi apifondapäivä, ellei +10 astetta tule ennustuksissa aikaisemmin.

Pesillä on joka tapauksessa maalis-huhtikuussa käytävä ja kuunneltava pesien tilannetta. Muutaman kovien pakkasten saattavat verottaa lopputalven ruokavarat
nopeasti, ja silloin yhdyskunta on yritettävä pelastaa riskeistä huolimatta (katto avattava ja ruoka lisättävä yläkautta). Pesillä käyn tarkkailemassa pesän lämmityshurinan voimakkuutta ja uusien kuolleiden mehiläisten määrää.  Nopeasti heikkenevä pesä ei ota ruokaa vastaan alalevyltä.

---

📐 Tiedekulma:
Mehiläisyhdyskunta ylläpitää talvipallossa (ns. "winter cluster") lämpötilan noin +20–35 °C riippumatta ulkolämpötilasta. Tämä onnistuu lihastärinällä: mehiläiset värisyttävät lentolihaksiaan tuottaen lämpöä ilman siipien liikettä. Lämmöntuotannon teho voi olla jopa 40 W per kilogramma mehiläisiä. Talvipallo tiivistyy pakkasen kiristyessä ja löystyy lämpenemisen myötä, mikä mahdollistaa liikkumisen hunajavarastojen luo. Kriittinen riski syntyy, jos palloa ympäröivät hunajasolut tyhjenevät eikä pallo pysty laajentumaan kohti uusia varastoja – yhdyskunta voi nälkiintyä, vaikka pesässä olisi hunajaa muualla. +10 °C:n ulkolämpötila on käytännöllinen kynnys apifonda-lisäykselle, sillä sen alapuolella mehiläiset eivät pysty ottamaan kylmää lisäravintoa tehokkaasti vastaan.

12.11.2012 vietin vapaapäivän ja kävin mehiläistarhan pesät läpi. Tämä allaolevassa kuvassa näkyvä värkkii säästää aikaa huomattavasti. Annostee 4 millilitraa "automaattisesti", ei tarvitse seurata asteikkoa. Parannus laitteeseen olisi tiukempi suutinosa. Oksaalihappotiputus kannattaa omien kokemuksieni mukaan tehdä vain kerran vuodessa, ja se kannattaa ajoittaa marraskuulle, ainakin täällä etelässä (Helsinki–Espoo). Pahimmat pakkaset ovat vasta tulossa tammi-helmikuussa, joten mahdollinen varroapunkkikanta olisi verotettava sitä ennen alas.

Tein seoksen, jossa oli 75 grammaa oksaalihappoa, 1 l vettä ja 1 kg sokeria. Liuosta laitetaan maksimissaan 4 ml per pesän täynnä mehiläisiä oleva väli. Liuospullo pidetään mehiläishaalarin sisällä, jotta neste ei jäähdy liikaa ennen mehiläisten päälle ruiskuttamista.

Liuos tuhoaa mehiläisissä mahdollisesti olevat varroapunkit, jotka muutoin saattaisivat tappaa mehiläiset talvella.

Oksaalihappo, (COOH)₂, systemaattiselta nimeltään etaanidihappo, on yksinkertaisin kaksi happoryhmää sisältävä karboksyylihappo eli dikarboksyylihappo. Sitä on monissa kasveissa, esimerkiksi pinaatissa, raparperissa, punajuuressa ja ketunleivässä. Eli luonnontuotteesta on kyse.

---

📐 Tiedekulma:
Oksaalihappo (etaanidihappo, H₂C₂O₄, M = 90,03 g/mol) tehoaa varroapunkkeihin (Varroa destructor) todennäköisesti happamuuden ja suoran kosketuksen kautta – tarkka mekanismi on edelleen osin tutkimuksen kohteena. Talvitiputuksen teho perustuu siihen, että talvipallossa ei ole suljettuun kennoon (ns. operculated brood) piiloutunutta punkkia: punkeista jopa 90–95 % on pesiytynyt suoraan mehiläisten väliin, jolloin liuos pääsee kosketuksiin niiden kanssa.

Käytetyssä seoksessa oksaalihapon pitoisuus on noin 3,5 % (w/v), pH ≈ 1–2. Sokeriliuos (1 kg/1 l ≈ 50-prosenttinen sakkaroosiliuos) toimii kantaja-aineena ja estää liuosta jäätymästä nopeasti sekä parantaa tartuntaa mehiläisten pintaan.

Teho romahtaa, jos lämpötila laskee alle +5 °C: mehiläiset klusteröityvät tiiviiksi palloksi eivätkä liiku, jolloin liuos ei leviä koko pesään. Siksi käsittely kannattaa tehdä pilvisellä mutta leudolla päivällä (5–10 °C), kuten kirjoittaja on tehnyt marraskuussa.

Portaattomasti säädettävä autenttiseen tarkkailuun ja automaation testaamiseen soveltuva kymmenen pesän pesätaso. +Pesästä erillään oleva huoltosilta

..ja osastot ovat ainoastaan kierretappienvarassa kelluvat, joten lierot, punkit ja muurahaiset saadaan pysymään poissa pesistä sivelemällä karkoitetta kierteisiin.

Kivirappuset eivät ole kovin hienot, mutta toimivat ja kestävät. Niiden rakentamiseen meni 2 päivää eli olivat työläämpiä koverdettavia kuin itse pesätason rakentaminen

--> nyt ei tarvitse kumarrella tutkiessaan mehiläisten puuhia lähemmin. Tätä tulikin harrastettua kesällä muutamia kymmeniä tunteja. Mehiläisten amfiteatteri


Muutama kuva rakennusvaiheesta ja sitten kuva käytöstä (vaakoja testissä pesien alla, vuonna 2012)

Tässä alla video, kun tallensin suurnopeuskameralla mehiläisten lentoa vuonna 2012:
Tässä on linkki tekemääni ensimmäiseen HD-videoon pesiltä, jos katsot videon klikkaa linkkiä, älä videon esikatselua – se ei ole HD-formaatissa:
http://www.facebook.com/photo.php?v=10150891676786912&set=vb.685611911&type=2&theater

---

📐 Tiedekulma:
Mehiläisten lentonopeuden mittaaminen suurnopeuskameralla on biologisesti mielekästä: työläismehiläinen (Apis mellifera) lentää tyypillisesti 20–30 km/h, mutta lyhyissä pyrähdyksissä jopa ~40 km/h. Siipien lyöntitaajuus on noin 230–270 Hz, mikä tarkoittaa, että tavallinen 25–30 fps -kamera tallentaa vain sumeita siipijälkiä. Luotettavaan liikeanalyysiin tarvitaan vähintään ~500–1000 fps. Vaakamittauksella pesän alla voidaan puolestaan seurata hunajan kertymistä reaaliajassa: aktiivisena kesäpäivänä vahva yhdyskunta voi lisätä painoaan jopa 5–10 kg päivässä. Pesän kokonaispaino vaihtelee tyypillisesti välillä 20–80 kg vuodenajasta riippuen.

Ostetaan käytettyjä mehiläispesiä ja tarvikkeita, esimerkiksi toiminnan lopettaneilta tarhaajilta (ympäri Suomen)

Etenkin pesäkalusto kiinnostaa

0407425479
Jani Korpi / Espoo