Karhunkarkoittimen ensimmäinen prototyyppi on valmistumassa

[qwerty]

Parhaillaan testataan erilaisia antureita.


? Tiedekulma:
Karhunkarkoittimet mehiläispesissä perustuvat yleensä liiketunnistukseen (PIR-anturit, mikroaaltotutkat) tai tärinäantureihin. Karhu (Ursus arctos) voi tuhota mehiläispesän muutamassa minuutissa – se hakee pääasiassa toukkia ja hunajaa, joiden energiasisältö on noin 3 000 kcal/kg. Sähköaita on todettu tehokkaimmaksi mekaaniseksi esteeksi: jo 3–5 kV:n pulssi riittää karkottamaan karhun. Elektroniset järjestelmät voivat yhdistää anturidatan (esim. 10–40 Hz:n tärinä pesässä) hälytys- tai pelotinlaitteeseen, kuten strobovaloon tai äänisignaaliin (>100 dB). PIR-anturin havaitsemisetäisyys on tyypillisesti 5–12 m, ja reagointiaika alle 1 s.

[qwerty]

..tämä projekti hieman jäässä nyt. Kävi ilmi, että karhut eivät pelkää juuri mitään. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan, automaatiolla kaikki on mahdollista



? Tiedekulma:
Karhut (Ursus arctos) oppivat erittäin nopeasti: tutkimuksissa on havaittu, että karhu voi totuttautua äänipelotteeseen jo 2–3 altistuskerran jälkeen. Tätä kutsutaan habituaatioksi.

Tehokkain ratkaisu on sähköaita: jo ~3–5 kJ:n energiapulssi (jännite tyypillisesti 5 000–10 000 V, virta murto-osa millianmpeereista) riittää epämiellyttävään mutta turvalliseen sähköiskuun. Karhu yhdistää kivun pesään, ei sähköaitaan, joten konditionointi toimii pitkäkestoisesti.

Automaattiset ratkaisut (liiketunnistin + LED-valopulssi + korkea­taajuusääni yhdistettynä sähköiskuun) voivat parantaa tehoa, koska usean aistikanavan samanaikainen ärsytys hidastaa habituaatiota merkittävästi.