Mehiläiset rakentamaan tulevalle keväälle kennoja elokuun ruokinnan aikana

[qwerty]

Korven kevät turbon valmistelu:

Tein kennojen rakennuskokeiluita nostaessani ruokinta-automaatteja pesien päälle:

18.08.2013: Hyvin kansoitetun pesän päälle, ennen ruokinta-automaattia, nostin kokonaan tyhjän osaston rakentamattomilla muovipohjukkeilla
25.08.2013: Viikon päästä tarkistin pesän tilanteen – 90% tyhjän osaston kehistä oli rakennettu ja sokerilientä täynnä!

25.08.2013: Hyvin kansoitetun pesän päälle, ennen ruokinta-automaattia, nostin taas kokonaan tyhjän osaston rakentamattomilla muovipohjukkeilla
24.9.2013: Tarkistin kahdesta eri pesästä tilanteen, eivätkä olleet rakentaneet yhtään tyhjän osaston kennoista. Eli ajankohta on tarkka – ehkä tuo 18.08 on viimeisin hyvä hetki kokonaan tyhjän osaston lisäämiseen.

Yhteenveto: jos tämä toimii näin kaikissa pesissä, niin tällä systeemillä saa ensi kevään pesän kehitystä vauhditettua huomattavasti ja saa ruokinta-ajasta täyden
hyödyn talteen --->

1. Tulevan kevään lyhyttä satoaikaa ei kannata hukata kennojen rakentamiseen
2. Kannattaa hyödyntää sadottomia kuukausia tuoreiden kennojen rakentamiseen ja voi luopua pesän tummentuneista kennoista hyvissä ajoin sekä mielin.


? Tiedekulma:
Mehiläisten vahantuotanto on energiaintensiivistä: arvioidaan, että 1 kg mehiläisvahaa (kemiallisesti pääosin pitkäketjuisia rasvahappoja ja estereitä, sulamispiste ~62–65 °C) tuottamiseen kuluu noin 6–8 kg hunajaa tai vastaava määrä sokeriliuosta. Vahantuotannosta vastaavat 12–18 päivän ikäiset ns. vaharauhasyhdyskunnat, joiden vatsan alapinnalla sijaitsevat neljä vahaspiegelirauhasparia alkavat eritä vahaa vasta, kun mehiläisen elimistön lämpötila on yli ~33 °C ja energiansaanti on riittävää.

Kennorakentaminen on siten kaksinkertaisesti hyödyllistä syysruokinnan yhteydessä: mehiläiset käyttävät sokeriliemen tuoman ylimääräisen energian suoraan vahantuotantoon sen sijaan, että se varastoituisi yksinomaan talvivararavinnoksi. Uudet vaaleat kennot ovat myös hygieenisesti edullisia, sillä vanhoissa tummentuneissa kennoissa pesänsopivien kemikaalien (mm. pestisidijäämien ja itiöiden) pitoisuus kasvaa jokaisen sukupolven myötä.